Keskustelin taas tänään töissä ruoasta. Keskustelu vaihteli mustapippurin käytöstä lohikeitossa hunajamarinoidun broilerin herättämiin reaktioihin lounastajien keskuudessa. Väliin vaihdoimme muutaman ruokavinkin toisillemme, on aina kiinnostavaa kuulla millaisia ruokia toisten kotona tehdään.
No, keskustelumme, joka ei oikeastaan ollut vähääkään kiivas, enemmänkin sävyltään humoristinen ja ironinen, pääasiallinen sisältö taisi olla suomalaisten tapa asennoitua ruokaan. Tai siitä ainakin minä puhuin... Tämänkertainen kirjoituksen otsikko kertoo jutustelumme punaisesta langasta.
No, sitten asiaan. Mutta sitä ennen on todettava pari asiaa omista ruokatottumuksistani. Pidän vihanneksista, pidän hyvin tehdyistä kasvisruoista, pidän marjoista ja hedelmistä. Minusta ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää syödä niitä, ne maistuvatkin hyviltä! Yhtä lailla pidän "kunnon pullasta" (=riittävästi rasvaa ja sokeria), hampurilaisista, makkaraperunoista, paistetuista perunoista, karkista (muut salmiakin ystävät, käsi ylös!). Ja kaikesta siltä väliltä. Siitä tavallisesta kotiruoasta ja enemmän vaivaa nähden sukelluksista erilaisiin ruokakulttuureihin ja -resepteihin. En siis ole voin fanaattinen puolustaja, mutten liioin tuijota kiihkeästi ruoka-ainetaulukoita. Tai jos tuijotankin, tsekkaan lähinnä E-kirjainten määrän ja sitä rasvaa + sokeria - ihan lasten takia. Ja välillä itsenikin.
Sen sijaan yksi ilmiö suomalaisessa ruokakeskustelussa pistää silmään, kerta toisensa jälkeen. Hyvin usein kun aletaan puhua ruoasta, aletaan puhua hiilihydraateista, rasvasta, sokerista, vitamiineista, hivenaineista, hyvistä vs. huonoista rasvoista, energiamääristä, lautasmallista. Kuulijan eteen ladataan liuta taulukoita, "vältä näitä, mutta syö näitä ruokia"-listoja. OK, tämä kaikki on tärkeää enkä missään nimessä halua kieltää monipuolisen, rikkaan, ihmisen fyysistä hyvinvointia tukevan ruokavalion markkinointia.
Mutta onko tämä koko kuva? Missä on vaikkapa syömisen psykologia? Missä on kiva yhdessäolo? Kuka kertoisi mitä esteettisiä ja kulinaarisia nautintoja voi saada ruoasta? Tai miten ihanaa on se ensimmäisessä kirjoituksessani mainittu kauppahalleissa kulkeminen? Kuka puhuisi ruoan aistillisuudesta? Kuka sanoisi, ettei aina tarvitse miettiä ruoan koostumusta, kun vain nauttisi, tunnustelisi, maistelisi, katselisi - tutustuisi siihen ruokaan mitä syö ja antaisi sen tuottaa erilaisia elämyksiä.
Taidan tässä hakea nyt vastausta siihen, kuka "omistaa" ruokakeskustelun. Ravitsemusterapeutit, lääkärit, terveydenhuollon muut ammattilaiset? Elintarviketeollisuus? Martat? Finnfood? Kansanterveyslaitos? Keittiömestarit? Kuka saa palstatilaa lehdissä ja kenen määritelmät "oikeasta" ruoasta lyövät läpi julkisessa keskustelussa? Kenen ääniä me kuuntelemme ja kuulemme päässämme tehdessämme kotona ruokaa, valitessamme ruokakaupasta elintarvikkeita? Kenen ääni kaikuu päässäsi? Oman äidin? Lasten? Berlusconin? Minulla kuuluu varmaankin kaikki yhtäaikaa (no, ei ehkä se Silvio!) ja jotta kakofonia olisi täydellinen, oma ääni vielä viimeisenä.
Kaiken tämän kiihkeän kysymisen jälkeen viestini on kaiketi se, että ruoka ei ole paha asia (joskus keskustelua seuratessa välittyy kuvasta ruoasta meidän yhteisenä vihollisena, jonka ylitsepursuavaa otetta elämästä tulee välttää). Ruoka on hyvä ja tärkeä asia. Tehdään siitä siis sellainen. Tehdään siitä myös nautinnollinen asia, iloa tuottava, kaikenlaista hyvinvointia lisäävä tekijä. Otetaan osaa keskusteluun. Tehdään kotona hyvää ruokaa, iloitaan siitä, kutsutaan ystäviä kylään, nautiskellaan. Aloitetaan ruokamatka (kiitos, Kaj, hyvästä sanasta)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti